Moikka,
mie olen Sanni.
Rakastan hyvää ruokaa, reissuja, liikkumista ja niitä pieniä asioita, jotka tekevät arjesta parempaa.
Olen äiti, puoliso, projektipäällikkö, kilpaurheilija, sisällöntuottaja ja ikuinen uuden ideoija. Kuulostaa paljolta – ja välillä sitä se onkin. Mutta ennen kaikkea se on aika antoisa kokonaisuus, jota en oikeastaan haluaisi vaihtaa pois.
Minua kiinnostaa, miten hyvästä elämästä voisi saada enemmän irti ihan tavallisilla valinnoilla. Kokeilemalla uutta, katsomalla ympärille ja välillä nauramalla itselleen.
Täällä kaikki nämä puolet saavat kulkea mukana.
Tähän tulee Sannin oma henkilökuva.
Ruokaa, reissuja, tavoitteita, perhettä ja ihan tavallista arkea – mutta vähän fiksummin.
Uteliaisuus
vie pitkälle.
Olen luonteeltani kehittäjä. Minua kiinnostaa jatkuvasti, voisiko jonkin asian tehdä toisin, paremmin tai fiksummin.
Työskentelen matkailun ja elinvoiman kehittämisen parissa, ja työ antaa minulle valtavasti. Saan yhdistää luovuutta, ihmisiä, matkailua, viestintää, kehittämistä ja uusien mahdollisuuksien rakentamista.
Projektipäällikön arki on välillä sitä, että sata rautaa on tulessa ja käsissä kulkee miljoona lankaa yhtä aikaa. Pitäisi nähdä iso kuva, mutta huomata myös ne pienet asiat, joista kokonaisuus lopulta syntyy.
Ja kummallista kyllä – juuri siitä mie pidän.
Parhaimmillaan saan nähdä, kuinka ajatuksesta tulee suunnitelma, suunnitelmasta tekemistä ja tekemisestä jotain, jolla on oikeasti merkitystä.
Sitten on se
urheilija minussa.
Liikkuminen on kulkenut elämässäni pitkään, mutta kilpaurheilu ja tavoitteellinen harjoittelu ovat tuoneet siihen aivan oman ulottuvuutensa.
Padelissa minua kiehtoo se, ettei valmiiksi oikeastaan koskaan tule. Aina löytyy jotain kehitettävää: tekniikassa, fysiikassa, pelin lukemisessa ja varsinkin siellä omien korvien välissä.
Kilpailemisessa kiehtoo myös kysymys:
Mihin asti mie oikeasti pystyn, jos päätän yrittää?
Pidän tavoitteista, joiden saavuttamisesta ei voi olla etukäteen varma. Niiden vuoksi joutuu tekemään töitä, joskus pettymään ja sitten menemään uudelleen kentälle.
Ehkä siinä on paljon samaa kuin muussakin elämässäni. Uteliaisuutta nähdä, mitä tapahtuu, jos oikeasti yrittää.
Kaiken keskellä
on ihan tavallinen elämä.
Vaikka täällä näkyvät projektit, kisat, matkat ja uudet ideat, elämäni tärkeä osa on myös perhe ja äitiys.
Se on kuskaamista, aikataulujen yhteensovittamista, yhteisiä ruokapöytiä, tavallisia tiistai-iltoja ja niitä hetkiä, joita ei koskaan päädy Instagramiin.
Perhe-elämä on myös opettanut minulle ehkä kaikkein konkreettisimmin, ettei hyvä elämä synny siitä, että kaiken tekee täydellisesti.
Välillä töissä on sata asiaa kesken, treeneihin pitäisi ehtiä, jääkaapissa pitäisi olla ruokaa ja joku tarvitsee juuri nyt jotakin. Siinä kohtaa fiksummat ratkaisut eivät ole hienoja elämänohjeita – ne helpottavat ihan oikeaa arkea.
Ja kaiken kiireen keskellä perhe myös palauttaa olennaiseen.
Ruoka on kulkenut
mukana pitkään.
Tämä sivusto syntyi aikanaan ruoan ja reseptien ympärille, eikä ruoka ole katoamassa mihinkään.
Minua kiinnostaa nykyään entistä enemmän se, miten perheessä voidaan syödä hyvin ilman, että ruokaan kuluu tarpeettomasti rahaa, aikaa tai energiaa.
Siitä syntyi myös Fiksumpi ruokavuosi.
Haluan ymmärtää omaa ruokatalouttamme paremmin. Mihin raha oikeasti menee? Mitä kaappeihin unohtuu? Miten hävikkiä voisi vähentää? Ja voisiko huomisen ruokaa miettiä jo tänään niin, että keskiviikkoiltana elämä olisi edes piirun verran helpompaa?
Ei täydellistä suorittamista.
Vaan oikeaan elämään sopivia, vähän fiksumpia valintoja.
Ja sitten mie
lähden reissuun.
Matkailussa minua kiinnostaa nykyään yhä enemmän fiksumpi matkailu.
Ehkä työni matkailun parissa on vaikuttanut siihenkin, miten katson paikkoja. Minua kiinnostaa, mikä tekee paikasta omanlaisensa, ketkä siellä toimivat ja mitä löytyy tunnetuimpien nähtävyyksien ulkopuolelta.
Haluan syödä siellä missä paikalliset syövät, kävellä sivukadulle, jäädä kahville vähän liian pitkäksi aikaa ja välillä eksyäkin.
Siksi täältä löytyy matkakertomuksia, kokemuksia ja vinkkejä minun tavallani – ei siksi, että olisin löytänyt ainoan oikean tavan matkustaa.
Tätä kaikkea
yhdistää uteliaisuus.
Mitä jos kokeilisin?
Voisiko tämän tehdä fiksummin?
Mihin asti pystyn?
Entä jos lähtisimmekin tuonne?
Mie en oikeastaan haluakaan lokeroida itseäni vain ruokaihmiseksi, matkailijaksi, äidiksi, projektipäälliköksi, sisällöntuottajaksi tai urheilijaksi.
Olen niitä kaikkia.
Välillä joku niistä vie enemmän tilaa ja välillä toinen. Yhdessä ne muodostavat elämän, joka on toisinaan aikamoista palapeliä – mutta ennen kaikkea todella antoisaa.
Prototyypin kuvitus: Unsplash. Henkilökuvat korvataan Sannin omilla kuvilla.
Phillip Brecht, Anna Zagranichna, set.sj, Pratik Gupta, Erick Chévez, Daniel J. Schwarz, Artem R, Maicol Santos.