Mie tykkään siitä, että elämässä tapahtuu. On perhe, työt, treenit ja kaikenlaista muutakin, mihin haluaisi lähteä mukaan. Mutta tykkään myös istua sohvan nurkassa niin, ettei seuraavaksi tarvitse olla jo jossakin.
Näiden kahden toiveen yhteensovittaminen onkin sitten oma lajinsa.
En kaipaa arkea, jossa jokainen minuutti on suunniteltu. Haluaisin kuitenkin, että tavalliset asiat sujuisivat vähän helpommin. Ettei joka päivä tarvitsisi keksiä kaikkea uudelleen tai huomata viideltä, että tänäänkin pitäisi ilmeisesti syödä.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla
Kiireisen viikon edessä auttaa jo se, että katsoo muutaman asian etukäteen: milloin on menoja, missä kohtaa tulee kiire ja milloin kotona oikeasti ehtii tehdä jotakin.
Jos tiistai on täynnä ohjelmaa, siihen ei kannata suunnitella pitkän kaavan ruoanlaittoa. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta jotenkin sitä välillä odottaa itseltään aika paljon juuri niinä päivinä, kun aikaa on vähiten.
Mie ajattelen, että suunnittelun pitäisi helpottaa elämää. Jos suunnitelman toteuttaminen alkaa olla yksi lisätyö, sitä saa kyllä yksinkertaistaa.
Helpota sitä kohtaa, joka tökkii jatkuvasti
Kaikkea ei tarvitse laittaa uusiksi. Jos aamut ovat hankalia, aloita niistä. Jos iltapäivällä iskee aina ruokapaniikki, mieti siihen pari valmista ratkaisua.
Viimeinen on minusta aika olennainen. Vapaa hetki ei tarkoita automaattisesti sitä, että siihen pitäisi vielä mahduttaa jotakin.
Mie haluan, että arjessa on tilaa myös olla kotona ja hengähtää. Siksi pienillä helpotuksilla on merkitystä. Jos yhden turhan säätämisen saa pois, sen ajan voi käyttää johonkin paljon mukavampaan.
Mikä teidän arjessa on se kohta, jossa tulee aina kiire tai hermo menee? Siitä voisi olla hyvä aloittaa.