Kevätviikonloppu Helsingissä – hotellikokemuksia ja ajatuksia majoituksista

Pitkästä aikaa päästiin kahdestaan liikkeelle – vain me kaksi, keväiseen Helsinkiin.

Kun tällaisen viikonlopun saa aikatauluihin järjestymään, se on jo pieni voitto itsessään. Silloin panostetaan: hyvään majoitukseen ja nautinnolliseen ruokaan. Arjen keskellä tällaiset hetket ovat kultaakin kalliimpia.

Minähän olen yöpynyt hotelleissa vuosien varrella enemmän kuin uskallan laskea – ja myös työskennellyt niissä aikoinani. Siksi minulla on aika tarkka maku ja tiettyjä odotuksia. Eikä se varmaan tule yllätyksenä kenellekään, joka seuraa minua somessa.

Yksi tärkeimmistä kriteereistä hotellivalinnassa on aamiainen – kyllä, ihan totta. Käytän aikaa sen selvittämiseen, millainen kattaus on tarjolla, mistä se koostuu, ja kuinka aidosti panostettu kokonaisuus on. Tällä kertaa mietin, menikö valinta sittenkin vähän vihkoon?

Valitsimme Hotelli Havenin, josta olin kuullut aiemmin hyvää – ja muistan jonkun sitä somessakin kehuneen. Minulle on tärkeää, että hotellissa on jotain uniikkia – persoonallisuutta, joka erottaa sen ketjumaisuudesta. Ja täytyy sanoa, että visuaalisesti Haven vakuutti: kuvat houkuttelivat ja palvelu oli suorastaan loistavaa. Siitä ei ole mitään valittamista – lämmin, toimiva ja asiantunteva asiakaspalvelu on aina iso plussa.

Mutta sitten… se sänky. Meillä oli huoneessa iso king size sänky, mutta ei yhtenäinen petari eli ei siis yhteinäinen parivuode. Eikä siinä vielä kaikki – peitot olivat ohuet kuin kevättuuli. Missä ovat ne muhkeat, aavistuksen painavat peitot, jotka tekevät nukkumisesta oikeasti ylellistä? Sängyn koko sinänsä oli hyvä, mutta nämä pienet yksityiskohdat jäivät kyllä harmittamaan.

Huone kyllä sijaitsi sisäpihalle, mikä teki siitä rauhallisen eikä kadun äänet kantautuneet. Muutenkin hotelli on todella hiljainen, mikä on iso plussa. Ilmastointi pitää kyllä kohtuu kovaa pöhinää. Sijaintihan hotellilla on myös loistava, kun rautatieasemalta hyppää ratiikkan, tulee se aivan hotellin viereen. Esplanadinpuisto on nurkan takana.

Tiedän, että tällaiset asiat voisi ehkä kysyä erikseen – mutta jos majoituksesta pulittaa lähes 400 euroa kahdelta yöltä, on minusta ihan perusteltua myös odottaa tiettyä tasoa ilman lisäkysymyksiä.

Tämä ei liity pelkästään Haveniin, vaan olen jo pidempään pohtinut majoitusten hintatasoa yleisemmin. Hinnat nousevat vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan hotellien käyttöasteet näyttävät olevan laskussa. Eikö perinteinen logiikka menisi niin, että täysi hotelli kohtuullisilla hinnoilla tuottaisi paremmin – ja lisäpalveluiden myyntikin olisi helpompaa, kun asiakkaita on enemmän?

Olen pohtinut pidempää, että nyt otan ja alan kirjoittamaan vähän paremmin ja laajempia postauksia majoituksiin ja palveluihin liittyen, eikä tämä tarkoita mitään kritiikkiä vaan oikeasti rehellistä puhetta.

Jatkan tästä vielä myöhemmin – seuraavaksi tulossa fiiliksiä illallisesta ja siitä, miltä keväinen Helsinki näytti juuri nyt. Mutta tämä olkoon tämän viikonlopun hotellikokemuksen avaus.