Mie tykkään tehdä ja mennä. Mutta haluan myös, että omassa arjessa ehtii välillä ihan vain olla.
Istua sohvan nurkassa. Jutella. Katsoa jotakin tai olla katsomatta. Ilman, että samalla pitäisi taitella pyykkejä, vastata viesteihin ja suunnitella seuraavaa päivää.
Kuulostaa pieneltä toiveelta. Silti juuri siitä ajasta on helppo nipistää. Tietenkin pitää muistaa että lapset voi tietenkin viedä sen ajan myös nopeasti, mutta jos vanhempia on kaksi niin se aika pitää löytyä myös sinulle.
Valmis koti on aika liikkuva maali
Kotona löytyy melkein aina jotakin tekemistä. Kun yhden asian saa hoidettua, toinen odottaa jo vieressä.
Siksi lepäämisen sitominen siihen, että kaikki on valmista, on vähän hankala sopimus itsensä kanssa. Milloin se hetki sitten tulee?
Mie haluan opetella ajattelemaan, että tänään voi olla riittävän valmista, vaikka kaikki ei ole tehty. Osa asioista voi odottaa huomiseen ilman, että siitä seuraa mitään ihmeellistä.
Mitä tänään oikeasti täytyy tehdä?
Jos ilta tuntuu pelkältä tehtävälistalta, kokeile erottaa kaksi asiaa: mikä on hoidettava tänään ja minkä vain haluaisit saada pois mielestä.
Huomisen välttämättömät valmistelut voivat olla tärkeitä. Jonkin kaapin järjestäminen tuskin on juuri tänä iltana pakollista, vaikka se yhtäkkiä sohvalle istuessa alkaisikin häiritä.
Myös omaa oloa kannattaa kuulostella. Kaipaanko nyt rauhaa, seuraa vai hetken yksin? Kaikki vapaa-aika ei tunnu samanlaiselta.
Kokeile jättää yksi ilta väljemmäksi
Tähän ei tarvita täydellistä palautumissuunnitelmaa. Kokeile vaikka:
- Päätä, mihin kotityöhön lopetat tältä illalta.
- Jätä yksi vapaa hetki täyttämättä menoilla.
- Laita puhelin hetkeksi sivuun, jos huomaat vain selaavasi kaikkea.
- Tee jotakin siksi, että se tuntuu mukavalta.
Minulle hyvässä arjessa on liikettä ja tekemistä, mutta myös rauhallisia hetkiä. Haluan, että omasta kodista ja tavallisista illoista ehtii nauttia.
Eikä sohvan nurkassa istumisesta tarvitsisi saada mitään muuta aikaiseksi.
Osaatko sie lopettaa päivän tekemiset, vaikka jotakin jäisi vielä kesken?