Naisten lomamme Santorinilla oli odotettu hengähdystauko arjesta. Vietimme pitkän viikonlopun lauantaista tiistaihin, ja menolentomme oli suora. Paluu sen sijaan kulki Ateenan kautta, joten jo siirtymävaiheessa reissu tarjosi lisää mutkia matkaan.
Santorini on tunnettu valkoisista taloistaan, sinisistä katoistaan ja satumaisista merimaisemista. Vaikka toiveemme olivat korkealla, todellisuus paljastui pettymykseksi. Matkan ensimmäinen takaisku tuli vastaan hotellin muodossa. Olimme varanneet arvokkaan majoituksen merinäköalalla, mutta todellisuus ei aivan vastannut odotuksia. Huoneiden jako aiheutti harmaita hiuksia, ja lopulta osa porukasta päätyi nukkumaan sohvilla. Vaikka merinäköala oli kaunis, rannalle pääsy olisi vaatinut parin kilometrin kävelyn.
Ajankohta lomalle oli onneksi hyvä, sillä turistikauden huippu oli jo ohi. Silti saarella oli huomattavan paljon väkeä, joten voimme vain kuvitella, millainen ruuhka on sesongin aikaan. Kiertelimme pääkaupunki Firaa ja teimme päiväretken Oiaan, joka on tunnettu erityisesti auringonlaskuistaan. Vaikka maisemat olivat kuvankauniita, roskaisuuden määrä yllätti ja harmitti.
Kävelimme paljon reissun aikana, ja itse aloitin joka aamu lenkillä ennen aamupalaa. Meidän majoituksen aamupala oli kyllä loistava ja tehtiin tilaus lapulla ja se sitten saapui sovittuna kellon aikana.
Kahvin määrässä oli tosiaan yllättäen lisäämistä ja lopulta tilasimme aina aamulla 9 kuppia kahvia, että saatiin Suomalaiseen makuu riittävästi kahvia.
Aamuisin keli oli inhimillinen, ja lenkin lomassa katselin, kun aasit ja muulit lähtivät töihin. Harmillista oli ajatella, että ne kuljettivat pääasiassa turisteja, jotka eivät itse jaksaneet kävellä.
Eräänä päivänä kävelimme rannalle, josta vuokrasimme katoksen. Vuokra maksoi 75 euroa ja oli kuulemma puoleen hintaan – kyllä varjon saaminen oli Santorinilla arvokasta. Ranta oli kuitenkin hyvä ja keli loistava, joten päivä rannalla oli mukava kokemus ja lapsia leikitti, kun ystäväni kanssa hypittiin aalloissa (Tätä ei olisi voinut tehdä lasten nähden, koska aallot olivat oikeasti isot).
Hintojen saaminen ennakkoon tai tällainen perustieto on vähän haastavaa, kun yrittää selvittää googlaamalla joten kannattaa varautua siihen.
Ruokailu ei sekään tarjonnut helpotusta. Santorini on tunnettu hintavuudestaan, mutta ruoan laatu ei vastannut sen hintaa. Parhaaksi ateriaksi osoittautui katukojun gyros, joka oli yksinkertaisesti herkullinen ja edullinen. Kaiken kaikkiaan saaren hintataso vaatii tarkkaa budjetointia ja huolellista ravintoloiden valintaa.
Vaikka reissumme ei vastannut odotuksia, se tarjosi meille ainutlaatuisia muistoja ja opetti, miten pienet asiat – kuten hyvä seura ja herkullinen gyros – voivat pelastaa paljon. Santorini on kaunis, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei anneta Instagramin kiiltokuvien johtaa liikaa harhaan. Realiteetit voivat yllättää, niin hyvässä kuin pahassa.
Pitkä viikonloppu on oikeasti aika riittävä aika Santorinin vierailulle.
